Oikeasti, niin se vain on! Joulukuusta alkaen yritin ja yritin kasvattaa chilejä kotona, ainoastaan vain huomatakseni, että kaikki ne upeat alut kuolivat nuorina taimina täysin käsittämättömästi.... kolmatta lehtipariaan kasvattaessaan ne kalpenivat ja kuolivat pois.
Tunsin oikeasti epäonnistuneeni siinä, missä kuka tahansa muu onnistuu helposti, mutta minä en! Katselin foorumeilta kuvia ja olin jopa kateellinen siitä, mihin muut pystyvät siinä missä minä en, en vaikka tein mielestäni kaikkeni onnistuakseni. Olin siis tuomittu epäonnistumaan, mutta sehän ei minulle ollut lainkaan tyypillinen tapa ajatella asiaa!!!
Yritin useita kertoja, ainoastaan epäonnistuakseni! Mikä voi olla vikana, etten saa mokomia kasveja kasvamaan, vaikka esim. koirien kasvattajana olen onnistunut jopa huomattavan hyvin!
Kuukausi siinä meni, ennen kuin kokeilin taas kerran, muualla kuin kotona... ja onnistuin jopa yli odotusten! Miten upea tunne se olikaan! En ehkä ollutkaan se ihmisraunio, joka ei saa kasvien kanssa mitään onnistunutta aikaan!
Päätin lopettaa itseni soimaamisen! Olin kuitenkin parhaani yrittänyt mutta olosuhteet eivät jostain kumman syystä olleet puolellani. En tällä hetkellä edes vaivaa päätäni sillä, miksen kotona onnistunut. Ainoa, millä on merkitystä, on se, että omista chilinsiemenistä on kasvamassa terhakoita taimia, joista varmasti pääsen nauttimaan satoa loppukesällä! Olkoonkin, että ne eivät saa alkuaan kotikotona vaan muualla, mutta omia kasvatteja ne ovat!
Olen nyt kuullut muiltakin "kohtalotovereilta" viestiä, että "meillä eivät kasvit kasva!" Se voi jopa pitää paikkansa ja itse ainakin voin uskoa noihin kertomiin, oman kokemukseni perusteella.
Mikähän oli tämän päivityksen pointti... varmasti se, että älä anna periksi, älä lannistu vaikka maailmakaikkeus siinä vastustaisi. Yritä yhä uudelleen, niin kauan kun onnistut!
 |
| Capsicum galapagoense |
 |
| Cayenne |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti