Capsicum chinenset kaudelle 2020

Tässä parin päivän ajan olen miettinyt, mitä Capsicum chinense -lajikkeita kokeilisin kasvattaa kaudella 2020. Tiukan pohdiskelun jälkeen olen päätynyt valitsemaan siemenvalikoimastani seuraavat:

• Cheiro Recife, tulisuus 7-8/10
• Dalle Khursani, tulisuus 9-10/10
• Habanero, West Indian Yellow, tulisuus 9/10
• Moruga Scorpion, tulisuus 10+++
• Pimenta da Neyde, tulisuus 8-9/10
• Pink tiger, tulisuus 8-9/10

Melko tulisia ovat ja näistä tulisuusasteikon yläpäässä on supertulinen Moruga Scorpion. C. chinenset ajattelin laittaa tulille jo tänään, jotta nekin ehtisivät tuottamaan satoa kuluvan kesän ja syksyn aikana.

Tällä hetkellä muuten lajiteltuja siemeniä löytyy varastosta 103 eri lajiketta, joista näitä C. chinensejä on kaikkiaan 23 erilaista.

Kausi 2020 laitettu alulle

Niin, jotakuinkin tasan vuosi sitten laitoin ensimmäiset omat chilinsiemenet itämään. Tarkka päivämäärä oli 11.12.2018. Onneksi aloin pitää jonkinlaista "Chilipäiväkirjaa" ja moni asia on helppo tarkistaa sieltä. Näkojään vuosi sitten näihin aikoihin olin melko pettynyt, kun taimilaatikossa ei ollut havaittavissa elonmerkkejä. Voi, kun olisin siinä vaiheessa osannut arvata, millaisia hankaluuksia tulisinkaan kohtaamaan pikkutaimien kanssa. No, siitä on toivottavasti jotain opittu ja nyt osaa jo varautua "lehmän hermoilla" asiaan.

Muutama viimevuotinen taimi kituuttaa tuolla valojen alla. Eivät voi kovin erityisen hyvin mutta elossa ovat ja toivottavasti ensi kesänä niistä irtoaa satoakin. Ensimmäisen kerran siis yritän talvettaa viittä chiliä, joten katsotaan, kuinka miehen ja kasvien käy. C. galapagoense, tuo silmäterä, näyttää erityisen huonokuntoiselta. Näyttää olevan hyvin haastava, ainakin minulle, pitää sitä hengissä talven yli. Lehtiä siinä ei enää ole mutta toivossa on hyvä elää... jos se jostain ihmeestä vielä virkoaisi. Harmittaa kyllä mutta parhaani yritän. Jos jollakulla on tarjota terhakka taimi, otan ilomielin vastaan tarjouksen siitä.

Uusi kausi, kuten otsikossa sanotaan, on laitettu alulle. Laitoin 12.12.2019 yhdeksän eri Rocotolajikkeen siemenet itämään turvebriketteihin. Tuon olisi tietysti voinut tehdä jo paljon aiemminkin mutta jotenkin se aika vain riensi. Rocotot vaativat usein pitkän kasvukauden, sen huomasin viime kesän-syksyn aikana, joten toivottavasti nuo lähtevät hyvään kasvuun ja ehtisivät tuottaa satoa ensi kesän aikana.

Itämässä ovat seuraavat Capsicum pubescens -lajikkeet:

• Aji Largo
• Aji Oro
• Aji Picante
• Rocoto Cuzco Manzano Amarillo
• Rocoto Manzano Michoacan
• Rocoto Puno Pico Orange
• Rocoto San Pedro Amarillo
• Rocoto San Pedro Rojo
• Rocoto Turbo Pube

18 turvebrikettiä = yhdeksän Rocotolajiketta

Voisin ajatella muutaman C. chinensen laittamista tuohon samaan minikasvihuoneeseen ensi viikon alkupuoliskolla. Muut lajit, kuten C. baccatum ja C. annuum ehtii laittaa myöhemminkin kasvamaan.

Mitään uusia hankintoja kasvatukseen ei oikeastaan tarvinne tehdä sillä viime keväänä tuli melkoinen määrä tarpeellista(?) ostettua. Tai, ostinhan minä sentään jotain! Tilasin kasvatusteltan, kun sain suostumuksen sen hankintaan 😉 Toivottavasti se tulisi jopa joulun tienoilla, niin saisin jotain askarreltavaa pitkien pyhien ajaksi. Teltta on iso, 120 cm x 240 cm x 200 cm (leveys x pituus x korkeus), eli sinne mahtuu hyvin esikasvatuksessa olevat taimet. Teltassa saan toivottavasti kasvuolosuhteet tasaisemmiksi kuin ilman sitä. Sisustussuunnitelma on jo tehty, ainoastaan se fyysinen työ huoneen uudelleensisustamisen suhteen on tekemättä.

Upea chili-suklaakakku

Sain ystävältäni upean chili-suklaakakun reseptin, joka on niin totaalisen suklainen että oksat pois. Ohjetta varioitiin niin, että miedon chilin asemesta laitoimme taikinaan tulisempaa Rocotoa, Rio Huallagoa. Tuon Rocoton tulisuus on niin pyöreä ja pehmeä, ettei se tuntunut kakussa dominoivalta tai tajuntaa räjäyttävältä vaan noin 5 minuutin kuluttua maistamisesta alkoi tuntua sellainen miellyttävä, lämmin polte. Jos tosi chilipää haluaa tästä rajumman pommin, niin lisää pitää laittaa...

Chili-suklaakakku

 200 g                  tummaa suklaata

200 g                  voita

3 dl                      sokeria

2 dl                      vehnäjauhoja

1 dl                      kaakaojauhetta

4                          munaa

chiliä--- sopivasti

ripaus suolaa

Chiliä sopiva määrä. Alkuperäisessä reseptissä sanotaan hyväksi määräksi 1-2 mietoa chiliä tai kuten  omassa tapauksessani 2 jääpalakuutiota (=puolikas) Rocotoa (Rio Huallago, tulisuus 8/10)

Paista 175 asteessa noin 40 minuuttia

1.       Sulata voi ja suklaa ja lisää joukkoon chilit ja suola

2.       sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää joukkoon chili-suklaa-voisula

3.       vatkaa kananmunien rakenne rikki ja lisää muutamassa erässä taikinaan. Sekoita tasaiseksi.

Kakku on hyvin tiivis, supersuklainen, eikä kohoa juurikaan. Se jää sisältä kosteaksi, ei kuitenkaan mutakakkumaiseksi. Yksinkertainen annos riittää yhdeksi levykakkupohjaksi tai pieneksi kakuksi pyöreään (24-26 cm) vuokaan. Yksi tällainen, kolmikerroksinen levykakku riittää isommallekin määrälle vieraita, isoa palaa kun ei oikein kannata ottaa 😉 Levykakun täytteeksi sopii loistavasti esim. vadelmahillo-rahkatäyte, joka raikastaa muuten niin suklaista makunautintoa.

Chili-suklaakakku koristeltuna koira-aiheeseen juhlatilaisuuteen sopivaksi

Tänään ruokalistalla kurpitsasosekeittoa

Tänään tein (Chilivaarin innoittamana) sosekeittoa uunissa paahdetusta myskikurpitsasta. Sosekeitto onnistui aivan erinomaisesti mutta muistutti minua samalla siitä tosiasiasta, etten ole koskaan pitänyt kookoksesta, missään muodossa, erityisen paljon. Ensi kerralla kokeilen laittaa kookoskerman sijaan tuttua ja turvallista vispikermaa pehmentämään makua. Maisteluraati piti kuitenkin keiton mausta ja itsekin toki otin sitä lisää. Tulisuutta kahdesta Lemon Dropista tuli oikein mukavasti mutta jos haluaa "miedomman" version, niin silloin yksikin varmasti riittää. Valkosipulin lisäämistä harkitsin mutta jätin tällä kertaa sen pois.  😄

Chili-inkivääri-kookos-(myski)kurpitsasosekeitto

      ·         1 kg     kuorittua myskikurpitsaa (1 kpl)

·         1          isohko sipuli

·         1 rkl     raastettua inkivääriä

·                              ruokaöljyä kuullottamiseen

·         1 tl       jauhettua korianteria

·         1-2       Lemon Dropia (8/10)

·         1          kasvisliemikuutio

·                              suolaa oman maun mukaan

·         1-2 dl   kookoskermaa

Kuori ja paloittele kuorittu myskikurpitsa (muukin talvikurpitsa käy). Paahda palat leivinpaperin päällä uunipellillä, 200 asteisessa uunissa noin 40-50 minuuttia.

Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota hienonnettu sipuli ja raastettu inkivääri siinä. 

Lisää paahdetut kurpitsat, vettä sen verran että ainekset juuri ja juuri peittyvät. Lisää liemikuutio/fondi. 

Mausta suolalla ja korianterilla. Keitä 10-15 minuuttia. 

Soseuta sauvasekoittimella ja lisää joukkoon kookoskerma.

Koekeittiöstä, hyvää päivää :)

Kokeilin tänään chili-inkivääri-porkkanasosekeiton valmistusta ja voi hyvänen aika!! Se oli niin hyvää! Keitto oli maultaan erinomainen ja kaiken kruunasi Lemon Dropista saatu polte, joka hellien lämmittää vieläkin!

Lemon Drop (Capsicum baccatum)

Eli, Markon reseptinurkkauksesta syksyinen sosekeitto:

Chili-inkivääri-porkkanasosekeitto

• n. 1 kg   porkkanaa
• 2            isoa valkosipulinkynttä
• 1            isokokoinen sipuli
• 2            rkl raastettua inkivääriä
• 2            Lemon Dropia (tulisuus 8/10)
• 1            liha- tai kasvisliemikuutio
• suolaa
• valkopippuria myllystä

• 1 dl        vispikermaa

          Lisukkeena voi tarjoilla vaaleaa leipää, esim. patonkia.

Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää liha/kasvisliemikuutio. Vettä tarvitaan vain sen verran, että ainekset juuri ja juuri peittyvät. Lisää viipaloidut porkkanat, valkosipuli, sipuli, chili ja raastettu inkivääri. Mausta suolalla ja valkopippurilla, oman maun mukaan. Ota kattila pois liedeltä ja soseuta, kun porkkanat ovat kypsyneet pehmeiksi. Sekoita lopuksi joukkoon vispikerma. Laita kattila uudelleen liedelle ja kiehauta.

Vinkki: Kaada ennen soseuttamista "ylimääräistä" lientä (talteen) pois kattilasta, ettei soseesta tulisi vahingossa liian vellimäistä. Lisää lientä tarvittaessa joukkoon.

Kausi päättymässä

Pian koittaa se hetki, kun kasvihuone on tyhjennettävä, vaikka siellä vielä muutama chilipuska työntää marjaa täysillä. Tällaisia ovat mm. Trepadeira do Werner, Amashito Wild ja Lemon Drop. Tulen ottamaan ne sisälle kypsyttämään loppuun nuo satonsa. Vaikka viime päivinä olen saanut hyvin korjatuksi kypsää chiliä, on raakaa vielä paljon. Enpä olisi vielä keväällä uskonut, että näinkin ison määrän saisin erilaisia herkkuja talteen sillä onhan nyt ensimmäinen vuosi, kun olen tässä mittakaavassa kasvattanut.

Sisällä kasvaa tällä hetkellä yhdeksän kasvia mutta koetan ehkä noin 15 saada talven yli. Muut, niin julmaa kuin se onkin, saavat luvan mennä. Jotenkin noihin on jollain tavalla jopa kiintynyt, kun niitä on keväästä asti hoitanut.

Talven varalle olen säilönyt chiliä etikkaan, tehnyt paholaisen hilloa, tulista chilikastiketta ja kuivaan vielä osan noista. Varsinkin supertuliset aion kuivata ja murskata karkeaksi rouheeksi. Osan olen pakastanut maustekuutioiksi.

Aji Habanerot (Capsicum baccatum) kuivumassa

Habaneroa (C. chinense) ja Lemon Dropia (C. baccatum)
jääpalakuutioina

Cayenne (C. annuum) ja Aji Habanero (C. baccatum)
etikkaliemessä

Marko ja mysteerichilin arvoitus...

Sain keväällä mysteerichilin, jonka lajikemäärittely ei ollut ihan yksinkertaista. Kasvattaja puhui siitä Rocotona (C. pubescens) mutta minä vänkäsin vastaan sanomalla, että sen lehdet, kukka ja marja ovat ihan selkeästi C. chinensen.

Näihin päiviin saakka lajike oli mysteeri, kunnes laitoin Facebookin chilifoorumille pari kuvaa tämän chilin raakileista... ja sieltä se sitten tuli!! Jukka "Fatalii" Kilpinen kommentoi, että kuvasta tulee hieman mieleen Rocato (C. chinense)! Vaihdeltiin siinä sitten pari kuvaa ja totesin, että näinhän se on!

Yhden kirjaimen ero: Rocoto (C. pubescens) ja Rocato (C. chinense)!!

Rocato on kotoisin Perusta ja löytämieni tekstien perusteella sitä kasvatettiin runsain mitoin Suomessa vuonna 2013, kun Jukka Kilpinen toi sen uutuutena meidän "markkinoillemme".

Rocaton marja on paksulihainen, muistuttaen siinä suhteessa perulaisia Rocotoja. Se on mehukas ja suhteeellisen mieto, ainakin oman kokemukseni perusteella. Mahtava naposteluchili tai esimerkiksi lisänä salaatissa, antamassa lempeää tulisuutta. Mehukas ja mukavasti purutuntumaa. Jatkoon!

 Kuvasatoa Rocatosta kesän varrelta: