Karkauspäivän kuulumisia...

Moro, pitkästä aikaa!

Edellisestä blogin päivityksestä on näköjään melkein kaksi kuukautta, joten on jo korkea aika tehdä asialle jotain.

Alkuvuoden kuulumisia ihan lyhyesti! Olen hurahtanut... taas! Tällä kertaa yökaktuksiin. Jo aikoinaan mummoloissa oli "yönkuningattarena" tunnettuja lehtikaktuksia ja ne olivat jo pikkupojan mielestä kiehtovia. Samoin toisessa mummolassa kasvoi pari komeaa vanhaapoikaa. Myöhemmin tosin opin, että tuo "yönkuningatar" on oikeasti tuoksulehtikaktus, eikä se ole se "aito" kuningatar.

Tammikuussa näin Viherlandiassa tarjouksen muutamasta amppelissa olevasta kaktuksesta. Ruukun kuljessä luki komeasti Yönkunigatar. No, sen ostin.. tosin epäilin kovasti että tämä olisi yönprinsessa (Selenicereus pteranthus). Kyseltyäni itseäni viisaammilta, olen päätynyt siihen, että tämä yksilö on kuin onkin aito yönkuningatar (Selenicereus grandiflorus).

Yönkuningatar (Selenicereus grandiflorus)

Nyt olen laittanut siemenestä kasvamaan muutamia yökaktuslajeja, sekä pistokkaana Selenicereus chrysocardium -lajin. Ikuisuusprojekti ehkä mutta sehän sopii minulle!


Sitten chiliasiaa!

Kasvatusteltassa on nyt pienille vihreille (toivottavasti) hyvät oltavat. Siellä on 400 W monimetallilamppum, joka antaa päivänvaloa (5000 K) kasvua varten. Ostin kierrätyskeskuksesta tuulettimen, joka kierrättää ilmaa ja vahvistaa taimia. Lämpötilaa ja ilmankosteutta seuraa nyt aika ahkerasti sillä tuo lamppu antaa aika reippaasti paitsi valoa, myös lämpöä.

Rakentelin ebb & flood -järjestelmän tuonne myös. Kuusi tainta siellä on nyt noin viikon ajan olleet ja kivalta vaikuttaa. Vesi nousee kasvatusaltaaseen kolme kertaa päivässä ja taimet voivat silminnähden hyvin.

Kuusi tainta tällä hetkellä ebbissä

Aji Cristal (Capsicum baccatum)

Serrano (Capsicum annuum)

Ebb & flood -vesiviljelyjärjestelmä

Valoa pienille vihreille

400 W monimetallilamppu

Vilvoitusta taimille :)

Myöhemmissä postauksissa kerron tarkemmin, mitä kuuluu chilirintamalle ja saatan muutaman sanasen sanoa noista Selenicereuksistakin. Lupaan kirjoitella vähinään kerran viikossa kuulumisia täältä Keski-Suomesta!

Harsosääskiansat toimvat!!

Aiemmin kerroin, että löysin harsosääsken toukan turvebriketistä ja siitä se noiden lentävien pelien  pyydystäminen alkoi! Ohjeeksi sain tarra-ansat, joita hain Jyväskylän Biltemasta. Joitain harsosääskiä onkin lennellyt niihin, joten voin sanoa ansan toimivan.

Liima-ansa toimii!

Harsosääkiä liima-ansassa

Kuitenkin, jostain luin, että tehokas ansa on samanlainen, kuin mitä banaanikärpäsille tehdään. Laitoin kokeeksi jäätelörasiaan punaviinimarjan mehua, vettä ja pisaran astianpesuainetta. Rasia kasvatustelttaan ja odottelemaan tuloksia. Näin parin päivän jälkeen en voi kuin todeta tuon "mehu-pesuaineansan" olevan yhtä hyvän tai jopa tehokkaamman, kuin liima-ansan! Tälle siis vahva suositus minulta.

Mehu-pesuaineansa houkuttelee harsosääskiä puoleensa!

Eiväthän nuo harsosääsket ole lainkaan niitä chilien tai ylipäätään muidenkaan kasvien pahimpia tuholaisia mutta toukkavaiheessa voivat vahingoittaa hentoja juuria. Eivätkä ne lentävät aikuiset nyt välttämättä ihastusta herätä. Näinkin yksinkertaisella tavalla noita voi hävittää! Kerron kyllä jatkossa, miten on käynyt! Toivottavasti hyvin ja sääskille huonosti.

Pieni kuvallinen katsaus tämän hetken viherryksiin

Rocotojen kasvua ei ole ehkä tarpeen esitellä, kun siellä ei juurikaan sirkkalehteä kummempaa ole tapahtunut. Kolmen Rocoton siemenet eivät ole itäneet lainkaan. Olisivatko sen verran vanhoja jo, etteivät niin helposti idäkään... Kaikkiaan tällä hetkellä pinnalla on viiden eri Rocotolajin taimia, sirkkalehtivaiheessa tosin vasta vielä.

Muutamat C. chineneset sen sijaan kasvattavat jo ensimmäistä tai jopa toista oikeaa lehtipariaan. Tässä alla kolmen lajikkeen taimia:

Cheiro Recife (C. chinense)

Habanero, West Indian Yellow (C chinense)

Dalle Khursani (C. chinense)

Näiden, vasta kasvuaan aloittavien lisäksi kasvatusteltassa kasvavat ja talveaan viettävät Habanero Gambia (C. chinense), kolme Piri-Piriä (C. frutescens tai C. annuum) ja CGN 21500 (C. chinense). En ole näitä juurikaan nyt talvettamisen aikana lannoittanut, ainoastaan pari-kolme kertaa antanut laimeaa lantaa. Tässä kohta varmasti pitää alkaa lannoittamaan säännöllisemmin.

Olen tähän saavutukseeni oikeastaan hyvin tyytyväinen sillä tämä on tosiaan ihan ensimmäinen kerta, kun kokeilen talvettaa chilejä. Viisi seitsemästä on vielä elossa ja sehän on reilusti yli 70%! Ei hullummin, vai mitä? 😀

Habanero Gambia (C. chinense)

Habanero Gambia (C. chinense)

Piri-Piri (C. frutescens? C. annuum?)

CGN 21500 (C. chinense)

Siemeniä kivivillaan

Uusi vuosi ja uudet kujeet!

Laitoin uudenvuodenpäivänä 1.1.2020 siemeniä kivivillakuutioihin itämään. Sen verran hyvää olen kuullut tuosta tavasta, että olihan se aika jo kokeilla. Aikani Googlea kiusasin, luin Chilikirjaa ja FB:n Chilifoorumia varmistaakseni, että teen asiat oikein. Siltikin, jotain jäi puuttumaan... tosin se ei estänyt tekemisiäni vaan hidasti ainoastaan.Tästä myöhemmin tässä tekstissä.

Eli, hankin viime kesänä n. 150 mm x 150 mm x 150 mm kuution kasvien idätykseen tarkoitettua kivivillaa. Kesän ajan se pyöri tuolla takapihalla ja nyt leikkelin sen puukolla n. 35 mm x 35 mm x 40 mm kuutioiksi. Sukkapuikolla tein kuutioihin kolon siemeniä varten.

Kesän ulkoilmaseikkailun vuoksi ajattelin desinfioda kuutiot ensin ja kiehautin vettä, jolla kastelin kuutiot kauttaaltaan märiksi. Annoin kuutioiden jäähtyä, etten polttaisi herkkiä siemeniä. Laitoin kuutiot minikasvihuoneeseen, johon mahtui 12 kuutiota. Siemenet koloihin mutta entä sitten...

Joka paikassa muistutetaan siitä, ettei kuutioita saa päästää kokonaan kuivumaan!! Pienoiskasvihuoneen kannen laittamisen paikoilleen tiedetään auttavan kosteuden säilyttämistä.. mutta miten ne saadaan pysymään tasaisen kosteina? Jukka "Fatalii" Kilpisen Chilikirjasta luin, että pienoiskasvihuoneen pohjalle voi lorauttaa vettä, joka pitää kuutiot sopivan kosteina. Jukka myös vastasi Chilifoorumilla samalla tavalla, kun kysyin tuosta veden jättämisestä astian pohjalle. Samalla varmistui myös se, että sitä vettä voi siellä olla oikeasti kaiken aikaa, niin kauan kunnes taimi on valmis siirrettäväksi muualle.

Kuutiot uuteen, hienoon kasvatustelttaan ja alle lämpömatto, jonka tuottama lämpö saa toivottavasti siemenet itämään hyvällä prosentilla ja jopa nopeasti.

Kivivilla ei kasvualustana sisällä ravinteita, joten kun taimet ovat jonkin verran kasvaneet, tulee niille antaa erittäin laimeaa lannoiteseosta. Tätäkin pitää opetella, onneksi lannat on täksi kaudeksi jo ostettu!

Mitähän sitten kokeilisi? Vesiviljelyä, kun noista kuutioistahan voi helposti siirtää? Kertokaahan parhaimmat vinkit + linkit EBB + FLOOD -virityksen tekemiseen. Sellainen, johon saisi mahtumaan useamman (vähintään 6 kasvia) olisi hyvä rakennella tulevaa kesää varten.

Hyvää uutta vuotta ja kasvatuskautta 2020!

Vuosi 2019 on muutaman tunnin päästä eletty loppuun ja usein tässä vaiheessa on tapana summata vuoden saldo - näin teen siis minäkin, tosin pyrin olemaan lyhytsanainen.

Alkuvuosi oli murheellinen chilikasvatukseni suhteen. Kaikki epäonnistui pahemman kerran, taimien kuollessa hyvin varhaisessa vaiheessa. Yritin lisätä valoa, vähentää kastelua, lisätä kosteusprosenttia ja lämpötilaa huoneessa - tuloksetta.

Maaliskuussa istutin muutaman siemenen työmaan kuivaan mutta valoisaan tilaan. Siitä se onnistuminen alkoi ja taimet kasvoivat hitaasti mutta varmasti. Muutamia taimia ostin myös kevään aikana.

Ostin huhti-toukokuun vaihteessa edullisen tunnelikasvihuoneen, jonne siirsin taimet. Aluksi tuo 8 neliömetrin kasvari tuntui kaikuvan tyhjyyttään mutta kesällä se oli täynnä mitä upeimpia chilejä + pari komeaa tomaattia. Viihdyin takapihalla pitkästä aikaa, ihaillen kasvun ihmettä.

Syksy oli sadon kypsymisen odottelua. Melkein tuskastuin joidenkin lajikkeiden hitauteen mutta pidin kasvaria lämpimänä melko myöhään ja kypsyiväthän ne chilit siellä!

Joulukuussa aloitin uutta kautta 2020 kylvämällä Rocotojen (Capsicum pubescens) ja chinensien (Capsicum chinense) siemenet ja keväämmällä laitan kasvamaan muutaman Capsicum baccatumin ja Capsicum annuumin, koska niillä ei ole vielä kiire.

Chilien siemeniä on tullut ostettua ja saatua niin, että tällä hetkellä kokoelmasta löytyy n. 110 eri lajikkeen siemeniä.

Tämän blogin ensimmäisen kirjoitukseni tein 26.12.2018, joten vuoden verran olen yrittänyt kertoa onnistumisistani ja epäonnistumisistani. Toivottavasti olette viihtyneet tekstejä lukienssanne ja kuvia katsellessanne. Enemmän kuin 3000 käyntiä näkyy laskurin mukaan olevan, kiitos!

Tänään 31.12.2019 kokosin suurehkon kasvatusteltan (240 cm x 120 cm x 200 cm), toivoen kovasti saavani chilien esikasvatuksen onnistumaan viime kevättä paremmin. Ainakin yritystä on, kun tänään sain kevään-kesän lannoitteetkin. 💪

Tähän on hyvä päättää kalenterivuosi 2019. Alla vielä pari ensimmäistä valokuvaa uudesta kasvatusteltastani.

Hyvää ja kaikin puolin menestyksekästä uutta vuotta 2020 kaikille lukijoille!
-Marko

Joulurauha on ohi!

Eihän jouluarauhan julistus ole enää voimssa, eihän? Joulu nimittäin meni ja harsosääsken prhana tuli! Eli, kuvasin tuossa aikani kuluksi yhtä turvebrikettiä "digimikroskoopilla" ja mitä siellä olikaan? No joo, Rocoton siemen, joka ei ollut itänyt mutta liikettä oli havaittavissa. Tarkentelin laitetta ja tosiaan, siellä on kirkkaan kuultava, mustapäinen toukka!!

Facebookin chilifoorumilta kyselin apuja ja sieltähän se saman tien tulikin. Googletin vielä varmuuden vuoksi ja totesin, että kyllä se on harsosääsken toukka, dääm!!

Ei muuta kuin briketti lumiseen maisemaan ja huomenna Biltemaan ostamaan keltaisia liima-ansoja, jotta saisi tuolla huoneessa mahdollisesti elävät, aikuiset harsosääsket tapettua. Samallahan siihen ansaan saisivat mennä myös nuo banaanikärpäset! 😈

Tässä vielä todisteena videomateriaalia, nyt jo edesmenneestä toukasta!

Kypärä pois päästä!

Taimilaatikossa kuhisee ja tällä hetkellä 11/12 Capsicum chinensen siementä on itänyt, Rocotoista puolestaan vasta 8/18. Tuolla on kolmen Capsicum pubescens -lajikkeen siemeniä, joista yksikään ei ole noussut. Epäilen kyllä vahvasti, etteivät ne idä lainkaan mutta katsotaan vielä. Toivossa on hyvä elää, sanoi aikoinaan jo se lapamatokin!

Otsikossa jo "vihjailin" kypäräpäästä! Yksi Rocoton taimi ei omasta siemenkuorestaan tahtonut luopua, joten sitä piti vähän auttaa. Vankalla, viime vuoden kokemuksella, osasin toimia oikein! Työvoitto, toden totta!

Tällä kertaa en hengitelyt paperipussiin, yrittänyt joka päivä pariin kertaan nyppiä kypärää pois pinsettien avulla tai aggressiivisesti omin sormin riuhtomalla! Maltoin siis mieleni ja tipauttelin joka päivä siemenkuoreen muutaman pisaran vettä, toivoen että se pehmenee. Kahdeksan päivää itämisestä, tuo kuori oli pehmennyt niin, että kun tänään sitä varovasti kokeilin, se irtosi melkein kuin itsestään!

Monenlaisia hyviä neuvoja saa, kun lukee harrastajien kokemuksia mutta väittäisin, että todellakin se paras tapa on vain yrittää valella vedellä sitä kuorta ja... odottaa hyvin, hyvin kärsivällisesti. Itsellä tuo tapa toimii hyvin. Ei se taimi siihen nuudu, jos viikonkin ovat sirkkalehdet kuoren sisällä.

Toinenkin uutinen on pakko kertoa! Tänään sain tilaamani kasvatusteltan! En ole sitä vielä edes avannut paketista sillä ensin pitää raivata tilaa sille. Täällä, kun on sen verran paljon kaikenlaista huonekalua, että jotain pitää poistaa, ennen kuin uutta saa tilalle. Kirjahylly saa luvan lähteä ja sitä onkin tyhjennetty jonkin verran. Luulen, että viimeistään vuodenvaihteen tienoilla uusi, upea kasvatuspaikka noille chileille on pystyssä.

Tuolla teltalla haen tasaisempia elinoloja chileille, esikasvatukseen lähinnä. Mielenkiintoinen projekti, josta tulen varmasti postaamaan paljonkin tulevan kevään aikana.